Pääsiäisen aikaan Kittilässä sukuloimassa ollut
kansanedustaja Satu Taavitsainen (sd) aiheutti massiivisen somekeskustelun
pukemalla päälleen Enontekiön saamenpuvuksi väittämänsä vaatteen ja
postaamallaan siitä kuvan Instagram-tililleen. Seurannutta monivihahteista keskustelua on vaikea referoida, mutta olen koonnut nopean katsauksen muutamista sen erikoisimmista piirteistä.
17. huhtikuuta
Valistunut somekansa huomasi nopeasti, ettei kyseessä ole Taavitsaisen väittämä Enontekiön puku, sillä kyseessä oli selkeästi feikkiversio. Taavitsainen ei saamastaan kritiikistä piitannut tai anteeksi pyydellyt. Sen sijaan hän yritti kääntää keskustelun työllisyyteen ja julkisten palveluiden tilaan. Retorinen keino ei kuitenkaan aivan onnistunut, sillä sumutus huomattiin nopeasti.
Tässä vaiheessa Taavitsainen pitäytyi vielä kunnioitusteemassaan.
18. huhtikuuta
Yhdessä yössä kansanedustaja oli oppinut uusia termejä ja retoriikkaa, joita hän ei keskustelun alkumetreillä harrastanut vielä laisinkaan. Twiitteihin ilmestyivät "metsäsaamelaiset" ja "eliittisaamelaiset". Alkoi kiivas erottelu, jota hän ei vielä edellisenä päivänä ymmärtänyt laisinkaan.
Rakentavan otteen sijaan Taavitsainen keksi mitä ihmeellisempiä vastaväitteitä kritiikin esittäjille. Hän ilmoitti olevansa sukua suurnoita Torajaiselle, mikä emeritusprofessori Pekka Sammallahden mukaan on luultavammin pelkkää legendaa. Taavitsainen myös totesi, että hänellä on oikeus kantaa kyseistä Enontekiön saamenpukua muistuttavaa vaatetta, sillä hänellä on metsäsaamelaisia juuria. Vaikka kiistanalaisia metsäsaamelaisjuuria olisikin, ne eivät liity Enontekiön saamenpukuun yhtään mitenkään. Pohjoisen kulttuurioloja huonosti tunteville vertaisin Taavitsaisen tempausta tilanteeseen, jossa jenkkisenaattori muinaiskelttiläisiin juuriinsa vedoten pukeutuisi minihameeseen, väittäisi sitä kiltiksi ja alkaisi soittaa säkkipilliä satuillen olevansa itse velho Merlinin jälkeläinen. Järkevää? No ei todellakaan.
Keskustelun alussa Taavitsainen ilmoitti pukeutuvansa vaatteeseen, koska hän kunnioittaa saamelaisia. Kun debattia oli käyty tovi, oli kanta vaihtunut. Tukea saamelaisille ei häneltä tämän perusteella ollut luvassa nyt tai jatkossa. Puolueensa syrjintävapaaseen linjaan sitoutuneelta kansanedustajalta tällainen ulostulo oli vertaansa vailla.
17. huhtikuuta
Valistunut somekansa huomasi nopeasti, ettei kyseessä ole Taavitsaisen väittämä Enontekiön puku, sillä kyseessä oli selkeästi feikkiversio. Taavitsainen ei saamastaan kritiikistä piitannut tai anteeksi pyydellyt. Sen sijaan hän yritti kääntää keskustelun työllisyyteen ja julkisten palveluiden tilaan. Retorinen keino ei kuitenkaan aivan onnistunut, sillä sumutus huomattiin nopeasti.
Tässä vaiheessa Taavitsainen pitäytyi vielä kunnioitusteemassaan.
18. huhtikuuta
Yhdessä yössä kansanedustaja oli oppinut uusia termejä ja retoriikkaa, joita hän ei keskustelun alkumetreillä harrastanut vielä laisinkaan. Twiitteihin ilmestyivät "metsäsaamelaiset" ja "eliittisaamelaiset". Alkoi kiivas erottelu, jota hän ei vielä edellisenä päivänä ymmärtänyt laisinkaan.
Rakentavan otteen sijaan Taavitsainen keksi mitä ihmeellisempiä vastaväitteitä kritiikin esittäjille. Hän ilmoitti olevansa sukua suurnoita Torajaiselle, mikä emeritusprofessori Pekka Sammallahden mukaan on luultavammin pelkkää legendaa. Taavitsainen myös totesi, että hänellä on oikeus kantaa kyseistä Enontekiön saamenpukua muistuttavaa vaatetta, sillä hänellä on metsäsaamelaisia juuria. Vaikka kiistanalaisia metsäsaamelaisjuuria olisikin, ne eivät liity Enontekiön saamenpukuun yhtään mitenkään. Pohjoisen kulttuurioloja huonosti tunteville vertaisin Taavitsaisen tempausta tilanteeseen, jossa jenkkisenaattori muinaiskelttiläisiin juuriinsa vedoten pukeutuisi minihameeseen, väittäisi sitä kiltiksi ja alkaisi soittaa säkkipilliä satuillen olevansa itse velho Merlinin jälkeläinen. Järkevää? No ei todellakaan.
Keskustelun alussa Taavitsainen ilmoitti pukeutuvansa vaatteeseen, koska hän kunnioittaa saamelaisia. Kun debattia oli käyty tovi, oli kanta vaihtunut. Tukea saamelaisille ei häneltä tämän perusteella ollut luvassa nyt tai jatkossa. Puolueensa syrjintävapaaseen linjaan sitoutuneelta kansanedustajalta tällainen ulostulo oli vertaansa vailla.
19. huhtikuuta
Myöhemmin Taavitsaisen foorumi vaihtui Twitteristä Facebookiin, jossa hän alkoi puskea omaa saamelaisvastaista agendaansa läpi disinformaatiolla, jolla ei ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa.
Toisin kuin Taavitsainen kirjoitti saamelaisten elinoloihin vaikutti ratkaisevasti 1852 rajasulku, jonka myötä vuotuiskiertoon perustuvasta elämäntavasta piti luopua. Raja esti vapaan liikkumisen poroelon kanssa, minkä vuoksi moni pohjoissaamelainen joutui valitsemaan kotimaansa. Tuolloin Suomi-nimistä valtiota ei vielä ollut. Myös Norjan itsenäistyminen odotti vielä aikaansa.
20. huhtikuuta
Kun asiantuntijoiden esittämät faktat eivät edelleenkään mahtuneet
Taavitsaisen maailmankuvaan, hän päätti uhriutua täydellisesti. Sitä seurasi syyllistäminen keskusteluun aktiivisesti osallistunutta ja lehtien palstoillakin mainittua Pirita Näkkäläjärveä syrjinnästä.
Tässä vaiheessa olisin viimeistään ollut varovaisempi. Näkkäläjärvellä ei ole lapsia, joten syyllistäminen syntymäpäiväjuhlista osoittaa täydellistä harkinnanpuutetta. Sitten alkoi puhe viharikoksista.
Myös puolueorganisaatio koki tässä vaiheessa keskustelua, että ulostulo on tarpeen.
Lopuksi todettakoon, että se mikä on laillista, ei välttämättä ole hyvien tapojen mukaista. Kuka tahansa voi pukea päälleen mitä tahtoo. Kuka tahansa voi myös kaivella nenäänsä ja syödä omat eritteensä julkisesti. Hyvät tavat on tärkeä muistaa, vaikkei niitä lakikirjoissa olekaan lueteltu – varsinkin kansanedustajalla.
Saamelaiskulttuurin hyväksikäyttö ei ole Taavitsaisella jäänyt pelkästään tähän kertaan, sillä hän on kampanjoinut feikkitamineissa jo vuonna 2015.
